Turvallisia paikkoja
Useassa asiassa Suomi keikkuu kansainvälisten vertailujen parhaimmistossa - ja hyvä niin. Suomi on saanut kunniaa ja mainetta esimerkiksi hyvillä PISA-tuloksilla, vähäisellä korruptiolla ja suurella lehdistönvapaudella, koska koulutusta, hyvää hallintoa ja sananvapautta on pidetty arvossa ja niistä on pidetty huolta. Nämä ovat kaikki poliittisia valintoja.
Suomi kerää sen sijaan hyvin kyseenalaista mainetta naisiin kohdistuvan väkivallan ja muun perhe- ja lähisuhdeväkivallan saralla.
Tutkimus vuodelta 2014 kertoi Suomen olevan EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille. (Se väkivaltaisin oli muuten Tanska).
Naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus (ns. Istanbulin sopimus) on ollut Suomessa voimassa elokuusta 2015. Sopimuksen tavoitteena on luoda yhtenäiset ja kattavat toimintaperiaatteet naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja poistamiseksi, väkivallan uhrien suojelemiseksi sekä väkivallan tekijöiden edesvastuuseen saattamiseksi. Sopimus velvoittaa valtioita puuttumaan kaikkiin naisiin kohdistuviin väkivallan muotoihin, kuten seksuaaliseen häirintään ja muuhun ahdisteluun, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan, pakkoavioliittoihin sekä ympärileikkauksiin. Lisäksi tavoitteena on edistää kaikkien naisiin kohdistuvan syrjinnän muotojen poistamista sekä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Sopimus huomioi, että perheväkivalta voi kohdistua myös miehiin ja lapsiin.
1,5 vuotta myöhemmin Amnestyn Suomen osaston teettämän tutkimuksen mukaan kuntapäättäjien tiedoissa naisiin kohdistuvasta väkivallasta on vakavia puutteita. Amnestyn mukaan tämä näkyy esimerkiksi kuntien palveluiden tasossa ja liian pienissä budjeteissa.
Espoossa on hyväksytty vuonna 2010 Puhu älä lyö -ohjelma, joka on Espoon kaupungin lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelma.
Varsinaista turvakotia Espoossa ei enää ole, mutta väkivaltaa kohdanneita auttaa Omatila-niminen matalan kynnyksen palvelu. Omatila tarjoaa tukea väkivallan tunnistamisesta kriisiasumiseen sekä väkivallasta irrottautumiseen ja selviämiseen. Omatilan palvelut ovat luottamuksellisia ja maksuttomia.
On kuntapäättäjien vastuulla katsoa, että tällä työllä on riittävät resurssit. Minä allekirjoitin Amnestyn sitoumuksen: minun kuntani ei jätä väkivaltaa kokeneita yksin!
Suomi kerää sen sijaan hyvin kyseenalaista mainetta naisiin kohdistuvan väkivallan ja muun perhe- ja lähisuhdeväkivallan saralla.
Tutkimus vuodelta 2014 kertoi Suomen olevan EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille. (Se väkivaltaisin oli muuten Tanska).
Naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus (ns. Istanbulin sopimus) on ollut Suomessa voimassa elokuusta 2015. Sopimuksen tavoitteena on luoda yhtenäiset ja kattavat toimintaperiaatteet naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja poistamiseksi, väkivallan uhrien suojelemiseksi sekä väkivallan tekijöiden edesvastuuseen saattamiseksi. Sopimus velvoittaa valtioita puuttumaan kaikkiin naisiin kohdistuviin väkivallan muotoihin, kuten seksuaaliseen häirintään ja muuhun ahdisteluun, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan, pakkoavioliittoihin sekä ympärileikkauksiin. Lisäksi tavoitteena on edistää kaikkien naisiin kohdistuvan syrjinnän muotojen poistamista sekä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Sopimus huomioi, että perheväkivalta voi kohdistua myös miehiin ja lapsiin.
1,5 vuotta myöhemmin Amnestyn Suomen osaston teettämän tutkimuksen mukaan kuntapäättäjien tiedoissa naisiin kohdistuvasta väkivallasta on vakavia puutteita. Amnestyn mukaan tämä näkyy esimerkiksi kuntien palveluiden tasossa ja liian pienissä budjeteissa.
Espoossa on hyväksytty vuonna 2010 Puhu älä lyö -ohjelma, joka on Espoon kaupungin lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelma.
Varsinaista turvakotia Espoossa ei enää ole, mutta väkivaltaa kohdanneita auttaa Omatila-niminen matalan kynnyksen palvelu. Omatila tarjoaa tukea väkivallan tunnistamisesta kriisiasumiseen sekä väkivallasta irrottautumiseen ja selviämiseen. Omatilan palvelut ovat luottamuksellisia ja maksuttomia.
On kuntapäättäjien vastuulla katsoa, että tällä työllä on riittävät resurssit. Minä allekirjoitin Amnestyn sitoumuksen: minun kuntani ei jätä väkivaltaa kokeneita yksin!
Kommentit
Lähetä kommentti